Koukku

 

Eilinen lääkärissä käynti tuotti sekä rohkaisevaa tietoa että yhden koukun. Ensin lääkäri kertoi verikokeiden tulokset, jotka olivat joka suhteessa erittäin hyvät.

Minulla on ollut toissa keväästä asti kaksi pientä esiintymää kehossani, toinen rintakehän päällä toinen korvan alla. Niitä hoidettiin vasta-ainehoidolla ja sädettämällä – ja tämän jälkeen ne pienenivät jonkin verran. Nyt kuvista oli käynyt ilmi, että korvan alla oleva esiintymä on edelleen pienentynyt ja arpeutunut ja rintakehän päällinen esiintymä on pysynyt samankokoisena.

Mistään muualta ei löytynyt mitään poikkeavaa – paitsi vasemmasta kainalosta. Täältä löytyi kaksi hieman suurentunutta imusolmuketta, jotka olivat seitsemän millin kokoisia. Esiintymät ovat siis todella pieniä, ja lääkärin mukaan saattavat olla myös aivan normaalia, ei sairausperäistä kasvua. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kainalosta kannattaa ottaa kahden kuukauden päästä ultraäänikuva. Jos esiintymät olisivat silloin suurentuneet, niille annettaisiin sädehoitoa.

Tuntuu siltä, että tutkimustuloksissa toistuu sellainen kaava, että kaikki näyttää hyvältä, mutta löytyy kuitenkin jokin seikka, joka jää huolettamaan – ikään kuin koukuksi, joka nostaa pelkoja pintaan. Esimerkiksi pari vuotta sitten tutkimustulokset olivat oikein hyvät, mutta keuhkoista oli löytynyt pientä varjostumaa. Tätä tutkittiin sitten röntgenillä moneen kertaan. Viime tutkimuksissa asiasta ei enää ole puhuttu mitään, joten se huolen aihe on poissa.

Ehkä minä tarvitsen tätä koulua, jossa joudun työstämään pelkokäyttäytymistäni. Tiedän, että rakkaudessa ei ole pelkoa ja että täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Vain Jumala on täydellinen rakkaus, joten hänen pakeilleen minun on ahkerasti mentävä…