Olen voinut
viima aikoina fyysisesti oikein hyvin. Parin kuukauden ajan olen keskittynyt poimimaan
marjoja. Niitä onkin kertynyt aika mukava määrä, n. 350 litraa. Puolukoiden
puhdistus- ja säilöntäoperaatio on vielä jonkin verran kesken. Marjareissuillani
olen kuunnellut kännykästäni useita kirjoja. Olen aika lailla nauttinut näistä
retkistä.
Muutoin elämä on soljunut varsin rauhalliseen tapaan. Jonkin verran enemmän on ollut sosiaalisia kontakteja ja vieraita kotonamme. Uskaltauduimme pitkästä aikaa tekemään muutaman päivän mittaisen kylpyläreissun. Seurakunnassakin olemme käyneet muutamia kertoja. Olemme vaimon kanssa saaneet toisenkin rokotteen heinäkuun alkupuolella, joten sikälikin on vähän rennompaa kohdata ihmisiä. Maskia pidämme edelleen mm. kaupassa käydessämme.
Noin kuukauden päästä on seuraava kontrollikäynti sairaalassa, jossa otetaan jälleen ns. TT-kuva eli koko vartalon tietokonekuva. Täytyy tunnustaa, että tuo käynti herättää jo nyt aika ajoin pelonsekaisia tuntemuksia.
Blogini nimi on Syövän varjosta valoon. Kulunut kevät ja kesä ovatkin olleet valoisampaa aikaa – ei vain ulkonaisesti vaan myös sisäisesti. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että syövän varjo on kuitenkin kaiken aikaa läsnä. Ehkä näin tulee olemaan loppuun saakka. Varjon sävy toki vaihtelee paljonkin. On lohdullista tietää, että kerran koittaa aika, jolloin valo ei enää koskaan vaihdu varjoksi (Jaak. 1:17).
