Pari kuukautta sitten löytyi TT-kuvauksessa vasemmasta kainalosta kaksi jonkin verran suurentunutta imusolmuketta. Lääkäri passitti minut niiden takia ultraäänikuvaan. Tämä tutkimus tehtiin pari päivää sitten. Nuoren näköinen naislääkäri hiulasi UÄ-laitteella kainaloa pitkään ja hartaasti ja kävi välillä tarkistamassa tietokoneelta taannoista TT-kuvaa – eikä sanonut sanaakaan. Minua rupesi jo vähän hirvittämään, mitähän sieltä oikein löytyy, kun se näin kauan kestää. Lopulta hän ilmoitti, että esiintymät ovat pysyneet samankokoisina. Huh, sehän helpotti!
Tämän kuun viimeisenä päivänä on lääkärin vastaanotto, jossa kuulen, onko aihetta jatkotutkimuksiin. Maalaisjärjellä ajatellen ei pitäisi olla, mutta varmaan taas muutaman kuukauden päästä odottaa jo kovin tutuksi tullut tietokonetomografia.
Olen pysynyt muuten hyvässä kunnossa. Treeniohjelmaani on tänä syksynä tullut uutena ohjattu kuntosalijumppa maanantaisin, torstain lentopalloilta ja lauantain omaehtoinen kuntosaliharjoittelu. Urheilijahan ei tunnetusti tervettä päivää näe. Niinpä minullakin on ollut lentopallo-ottelujen jälkeisinä päivinä niska- ja korvakipuja. Viime kerralla vasemman käden nimetön sai osumaa niin, että sormi turposi aika pahasti. Vihkisormus ei lähtenyt millään ilveellä irti sormesta. Niinpä minun piti kutsua eräs ystäväni apuun. Hän katkaisi sormuksen voimapihdeillä, joten nyt toipuminen on päässyt etenemään. Kyllä kuntoilusta on monipuolista iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti