Ristiriitaisia tunnelmia

 

Menin pian matkalta kotiuduttuamme terveyskeskukseen näyttämään korvan alle noussutta kyhmyä. Olin toivonut ja rukoillut, että tämä patti häviäisi itsekseen niin kuin aiemminkin oli ihmeenomaisesti käynyt. Samalla minulla oli kuitenkin vahva tunne siitä, että minun täytyy hakeutua tutkimuksiin.

Terveyskeskuksessa minulle varattiin saman tien aika ultraäänitutkimukseen, johon pääsin jo viikkoa ennen eturauhasleikkausta. UÄ-tutkimus tehtiin ja samalla otettiin ohutneulanäyte. Lääkäri, joka analysoi UÄ-tutkimuksen tuloksia, sanoi lausunnossaan, että kyseessä on Warthinin tuumorilta vaikuttava hyvänlaatuinen kasvain. Tämä lausunto huojensi jossain määrin mieltäni, muttei poistanut mielen pohjalla jäytävää huolta. Seuraavana päivänä eturauhasleikkauksen jälkeen sain käsiini patologin lausunnon ohutneulanäytteestä. Sen mukaan kyseessä oli ”Papa-luokka 3, lievästi malignisuspekti soluköydös” eli suomeksi sanoen oli olemassa lievä pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuus. Jälleen tunnelmat laskivat, mutta vieläkin elättelin toivoa siitä, että epäilys syövästä osoittautuisi aiheettomaksi.

Onnellinen käänne

 

Seuraavaksi korvanjuuressa jököttävän patin tutkimukset siirtyivät julkiselle puolelle. Kävin parin kuukauden välein uusissa tutkimuksissa, joissa patti näytti alkuun vähän kasvavan, ja sen poistamistakin pohdittiin, mutta toimiin ei kuitenkaan ryhdytty. Seuraavassa UÄ-tutkimuksessa patin todettiin sen sijaan hivenen pienentyneen. Ja sitten vihdoin, kun oli kulunut seitsemän kuukautta siitä, kun ensi kerran patti ilmoitti itsestään, se ikään kuin romahti omia aikojaan. Tämä näkyi ultraäänitutkimuksessa selvästi. Hoitava lääkäri totesi silloin, että lopetetaan tutkimukset tähän. 

Ja todellakin, patti hävisi itsekseen niin, ettei siitä jäänyt mitään havaittavaa jäljelle. Minä tietysti huokaisin syvään helpotuksesta. Pitkällinen tutkinnan alaisena olo oli käynyt voimille ja hermoille.  Niinpä ei mennyt kauan, kun olin unohtanut koko jupakan. Tämän jälkeen sain elää melkein kaksi ja puoli vuotta onnellisen tietämättömänä siitä mitä oli tulossa…

Mistä kaikki alkoi?

 

Kaikki alkoi kolmisen vuotta sitten siitä, että hammastani alkoi särkeä. Se oli tuntunut aralta syödessäni jo pitemmän aikaa, mutta nyt sitä jomotti. Otin yötä vasten buranan, jotta selviän aaamuun asti. Aamulla soitin hammalääkäriasemalle ja sain ajan samalle päivälle. Lääkäri otti röntgenkuvan, josta ilmeni, että hampaan juuri oli pahasti tulehtunut. „Tätä ei voi enää pelastaa; se on poistettava“, toteaa lääkäri. Nuori hento naislääkäri kiskoo ja kiskoo hiki päässä ja toteaa sitten, että hammas on lohkottava osiin, jotta sen saisi irti. Vihdoin homma onnistuu.

Koska kyseessä on ylähammas, jää syntyneen aukon ja poskiontelon väliin vain ohut kalvo. Jos tuo kalvo puhkeaisi, olisi vaarana poskiontelontulehdus. Niinpä minun olisi lähiaikoina varottava niistämistä ja aivastamista.

Ien on luonnollisesti arka seuraavien viikkojen ajan, ja minun on pakko purra ruokani oikeanpuolisella hammaskalustolla. Se on hankalaa, sillä tältäkin puolelta puuttuu kaksi hammasta. Itse asiassa nyt poistettu hammas oli jopa viides; neljä muuta oli revitty irti jo nuoruudessani.

Minä jauhan ja jauhan ruokaani avuttomammin kuin aiemmin. Noin kolmen kuukauden kuluttua tunnen syödessäni, kuinka oikeanpuoleisessa leukaperässäni rusahtaa ilkeästi. Sen jälkeen pureminen on hieman kivulloista. Pian huomaan peiliin katsoessani, että oikean korvan alle on ilmestynyt kohouma, soikean muotoinen patti. En kiinnitä siihen aluksi sen kummempaa huomiota, vaan ajattelen, että se on seurausta tuosta leukaperän rusahduksesta.

Korvanjuureeni ilmestynyt patti alkoi huolestuttaa minua vasta, kun kuulin lähipiiriini kuuluvilta ihmisiltä, että joillakuilla oli ollut sylkisrauhasen suurentuma, joka oli tutkimuksissa paljastunut syöväksi. Niinpä lähdin selvittämään asiaa. Menin ensin hammaslääkäriin, joka passitti minut terveyskeskuslääkärin pakeille. Tämä lähetti minut edelleen ultraäänitutkimukseen ja ohutneulanäytteen ottoon. Hänen varaamansa aika oli kuitenkin sen verran kaukana, että päätin mennä tutkimukseen yksityiselle puolelle, Terveystalolle. Tutkimuksissa ei paljastunut mitään hälyttävää, mutta lasku oli aika hälyttävä: yli 600 euroa. Silloin en sitä vielä tiennyt, että tämä oli vasta alkua pitkälle prosessille…