Seuraa

tiistai 10. toukokuuta 2022

Kokemuksia karttuu...

 


Kävin tänään toisen kerran sairaalassa ottamassa pistoksen biologista lääkettä. Toimitus sujui juohevasti, kuten edelliselläkin kerralla. Ensimmäisen pistoksen jälkeen koin vähän aikaa jonkinvertaista väsymystä ja vilunväristyksiä. Tällä kertaa olo on tuntunut jokseenkin normaalilta. Kuntoni ja yleinen vointini on ollut viime aikoina hyvä.

Pari viikkoa sitten poistatin terveyskeskuksessa ompelet leikkauskohdasta korvan alta. Leikkauksen jälkeen kaksikin hoitajaa oli sanonut minulle, että ompelet sulavat itsekseen pois ja että ne, jotka jäävät törröttämään ihon pinnalle, voi nyppiä itse pois. No, minä yritin nykiä niitä irti. Ne tuntuivat kuitenkin olevan kovia ja jäykkiä kuin rautalanka, eivätkä ne inahtaneetkaan paikoiltaan. Houkuttelin vaimoa apuun, mutta hän ei suostunut puuhaan – onneksi, sillä ompelet poistanut sairaanhoitaja sanoi, ettei niitä itse saisikaan poistaa. Ihon pinnalla olevat ompelet olivat näet eri tekoa kuin ihon sisäiset.

 PS Viime viikolla vaimoni sanoi kauppareissunsa jälkeen, että autosta kuului outoa naputusta. Lähdin seuraavana päivänä viemään autoa huoltoon. Kävi kuitenkin niin, että ehdin vain puolimatkaan, kun tuo naputtava ääni äkkiä voimistui ja saman tien ajajan puoleinen etupyörä lähti omille teilleen vierien hyvän matkaa tiellä eteenpäin ja kurvaten sitten metsään. Autoon oli vaihdettu kesärenkaat vain viikkoa aiemmin. 

Jarrulevy kynti asvalttia, mutta sain auton ohjattua tien poskeen. Noudin karanneen renkaan metsästä ja tilasin hinauspalvelun paikalle. Hinausauton kuljettaja kiinnitti renkaan paikalleen hyödyntämällä muista renkaista irrottamiaan pultteja. Irronneen renkaan pultit olivat sinkoutuneet ties minne. Ja näin pääsin jatkamaan matkaani yhtä kokemusta rikkaampana.