Tuttu vieras tuli käymään

 

Kävin eilen syöpälääkärin vastaanotolla kuulemassa tulokset patologin tutkimasta näytteestä. Näytteestä oli löytynyt follikulaarista lymfoomaa eli samaa tautimuotoa, jolla koko ruljanssi pari vuotta sitten alkoi. Tieto oli ilahduttava, sillä onhan kyse hitaasti leviävästä tautimuodosta. Jos näytteestä olisi löytynyt aggressiivista diffuusia suurisoluista lymfoomaa, jotka oli saatu aiemmin nujerrettua sytostaateilla, nyt olisi aloitettu uudet sytostaattihoidot.

Lääkärin mielestä tauti ei nyt välttämättä vaatisi mitään hoitotoimia, vaan se voitaisiin jättää seurantaan. Kerroin hänelle, että edellisellä käynnilläni ylilääkäri oli sanonut, että jos näytteestä löytyy follikulaarista tautimuotoa, sitä hoidetaan vasta-ainehoidoilla ja sädettämällä niitä kahta pientä esiintymää, jotka minulla on korvan alla ja rintakehän päällä. Tähän lääkäri totesi, että voidaan tehdä niin, että hän neuvottelee asiasta vielä kollegoiden kanssa. Hän lupasi soittaa tämän viikon torstaina, kumpaan ratkaisuun on päädytty. Vasta-ainehoitoja en pelkää lainkaan, sillä kun niitä viimeksi pari vuotta sitten annettiin, niistä ei tullut minulle minkäänlaisia sivuoireita.

On huomattavasti kevyempi mieli odottaa tulevaa kesää tietoisena siitä, että raskaita hoitoja ei ainakaan tässä vaiheessa tarvita. Kiitos Jumalalle ja uskollisille esirukoilijoille!

Diagnoosi

 

Pari viikkoa sain jälleen odotella patologin tutkimuksen tuloksia. Tiistaina 21. huhtikuuta minut leikannut lääkäri sitten soitti ja kertoi karun totuuden: näytteestä oli löytynyt syöpäsoluja. Seuraavana päivänä sain sairaalasta soiton, että minun oli mentävä verikokeisiin ja kolmen päivän päästä koko vartalon tietokonekuvaukseen. Tästä nähtäisiin, onko tauti levinnyt muuallekin kehoon.

Tämä tietokonekuvaus oli helppo ja varsin nopea toimenpide. Siinä vain maattiin selällään liikkumatta kädet pään taakse taivutettuna. Lavitsa, jolla makasin, liikkui edestakaisin tietynlaisen portin läpi. Välillä oli vedettävä henkeä ja oltava hengittämättä jonkin aikaa. Samalla suoneen laskettiin varjoainetta, joka tuntui kehossa lämpimänä aaltona.

Alkoi tuntua, että elämä on alituista odottamista. Seuraavaksi oli määrä mennä Sädesairaalalle kuulemaan tiekonekuvauksen tuloksia. Toukokuun 8. päivänä tapasin siellä lääkärin, joka ensi töikseen otti minusta luuydinnäytteen. Hän antoi ensin puudutuspiikin lonkkaan, työnsi sitten voimalla neulan lonkkaluuhun asti ja imaisi sieltä näytteen. Tästä selviäisi myöhemmin, löytyykö syöpäsoluja luuytimestäkin.

Sitten lääkäri totesi, että voitaisiin vähän jutella. Näin heti hänen kasvoistaan, että hyviä uutisia ei ollut odotettavissa. Sanoinkin tämän havaintoni hänelle. Hän kertoi, että kyllä, syöpäsoluja on löytynyt eri puolilta kehoa, eniten alavatsan alueelta. Kysyin, mistä taudista tarkalleen ottaen on kyse. Hän määritteli syövän follikulaariseksi lymfoomaksi. Se on lääketieteellisesti ajatellen parantumaton tauti, mutta hitaasti etenevä ja hyvin hoidettavissa. Ikävä kyllä se saattaa myös uusia.

Tämä lääkäri oli empaattisin niistä monista lääkäreistä, joita olen tähänastisen hoitopolkuni aikana tavannut. Hän sanoi, että minua alettaisiin hoitaa vasta-aineella, rituksimabilla, joka tehoaa hyvin tähän syöpälajiin. Tämä vasta-ainehoito on yleensä hyvin siedettyä, eikä kaikille tule edes haitallisia sivuoireita.