Lääkäri soitti tänään, kuten minulle oli luvattukin.  Hän kertoi, että lääkäreiden pitämässä yhteisessä palaverissa oli päädytty siihen, että minulle annetaan kuuri vasta-ainehoitoja. Näin follikulaarinen lymfooma pyritään saamaan heti alkuunsa kuriin. Tämä oli minulle mieluinen päätös.

Edellisellä sairaalakäynnillä tapaamani lääkäri ehdotti, että tässä vaiheessa ei tehtäisi mitään, vaan taudin kehittyminen jätettäisiin seurantaan. Onneksi tulin silloin sanoneeksi, että aiemmalla käynnillä ylilääkäri oli kyllä maininnut hoitomuodon olevan nimenomaan vasta-ainehoidot, mikäli tautimuodoksi paljastuu follikulaarinen lymfooma.

Niinpä menen ensimmäisen kerran saamaan vasta-ainetta eli rituksimabia, joka on biologista lääkettä, tiistaina 3. toukokuuta. Hoitokertoja on yhteensä neljä, viikon välein. Sain tämän saman hoitokuurin kaksi vuotta sitten. Silloin hoitojen aikana ei ilmennyt mitään sivuoireita. Vasta-aine pistetään vatsaan. Koko toimenpide kestää vain kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen saa lähteä kotiin.

Enpä olisi arvannut, että tästä sairaskertomuksesta tulee näin pitkä. Tämä teksti on 51:s postaus. Ilahduttavaa on, että lukijoitakin useita; tällä hetkellä blogilla on n. 18 000 lukukertaa. Toivotan sinulle, hyvä lukijani, siunattua pääsiäisen aikaa! Kristus on ylösnoussut!

Tuttu vieras tuli käymään

 

Kävin eilen syöpälääkärin vastaanotolla kuulemassa tulokset patologin tutkimasta näytteestä. Näytteestä oli löytynyt follikulaarista lymfoomaa eli samaa tautimuotoa, jolla koko ruljanssi pari vuotta sitten alkoi. Tieto oli ilahduttava, sillä onhan kyse hitaasti leviävästä tautimuodosta. Jos näytteestä olisi löytynyt aggressiivista diffuusia suurisoluista lymfoomaa, jotka oli saatu aiemmin nujerrettua sytostaateilla, nyt olisi aloitettu uudet sytostaattihoidot.

Lääkärin mielestä tauti ei nyt välttämättä vaatisi mitään hoitotoimia, vaan se voitaisiin jättää seurantaan. Kerroin hänelle, että edellisellä käynnilläni ylilääkäri oli sanonut, että jos näytteestä löytyy follikulaarista tautimuotoa, sitä hoidetaan vasta-ainehoidoilla ja sädettämällä niitä kahta pientä esiintymää, jotka minulla on korvan alla ja rintakehän päällä. Tähän lääkäri totesi, että voidaan tehdä niin, että hän neuvottelee asiasta vielä kollegoiden kanssa. Hän lupasi soittaa tämän viikon torstaina, kumpaan ratkaisuun on päädytty. Vasta-ainehoitoja en pelkää lainkaan, sillä kun niitä viimeksi pari vuotta sitten annettiin, niistä ei tullut minulle minkäänlaisia sivuoireita.

On huomattavasti kevyempi mieli odottaa tulevaa kesää tietoisena siitä, että raskaita hoitoja ei ainakaan tässä vaiheessa tarvita. Kiitos Jumalalle ja uskollisille esirukoilijoille!