Pientä hässäkkää

Sain eilen kuudennen ja toivoakseni viimeisen myrkkylastin suoniini. Hoito annettiin upouudessa sairaalassa, joka oli toiminnassa toista päivää. Sairaala oli tietenkin todella moderni ja hieno, mutta hoitajilla oli selvästikin vielä sopeutumisvaikeuksia. Uudet tiputuslaitteet tuottivat heille jatkuvasti ongelmia: niiden piippausta kuului tuon tuosta salissa, jossa meitä oli kymmenen henkeä. ”Äh, mikä tässä nyt taas on”, oli tavallinen kuulemani repliikki. Omakin laitteeni piiputti välillä, mutta saatiin kyllä taas toimimaan. Minua hoiti kaksikin hoitajaa, koska toisen täytyi juosta sammuttamassa ”tulipaloja” välillä. Totesin toiselle hoitajistani, että teillähän tuntuu olevan täällä aivan oma konsertti käynnissä. Hän myönsi, että opettelemista uusien laitteiden kanssa todella on.

Lisää draamaa järjestyi, kun eräs potilaista sai yhtäkkiä pahan kohtauksen, haukkoi henkeä ja korisi ikään kuin olisi ollut kuolemassa. Tämä sai hoitajiin vipinää: happea annettiin ja lääkkeitä niin ikään. Tätä kesti jonkin aikaa; epäonneksi hänen oma hoitajansa sattui olemaan vessassa, kun kohtaus alkoi. No, vihdoin potilas alkoi saada jälleen henkeä ja rauhoittui. Ymmärsin, että kyseessä oli allerginen reaktio, joka johtui annettavasta lääkkeestä.

Minun lääkitykseni onnistui kuitenkin lopulta hyvin, vaikka kestikin tavanomaista kauemmin. Alkuun pääsykin oli hidasta, sillä ehdin odottaa puoli tuntia sovitun ajan yli, kunnes kyllästyin ja kerroin eräälle hoitajalle viivytyksestä. Hän kysyi nimeäni ja lähti selvittämään asiaa. Jonkin ajan kuluttua luokseni tuli sairaanhoitaja, joka kertoi olevansa minun hoitajani ja pyyteli anteeksi viivästystä.

Reilun kuukauden päästä minun on mentävä ns. PET/CT-tutkimukseen, joka on tarkempi kuvausmenetelmä kuin tietokonetomografia, missä olen aiemmin käynyt. Siitä pitäisi näkyä ovatko hoidot tehneet tehtävänsä. Kymmenen päivää tämän jälkeen on sitten lääkärin vastaanotto, jossa kuulen tulokset.

Tulevan reilun viikon aikana elän ehkä raskaimmat päiväni koko hoitopolun aikana. Jo eilen illalla oli heikko ja rasittunut oli, ja viime yö oli levoton. Eiköhän tästä kuitenkin läpi mennä; onhan tässä jo paljon tuttua. Olen hyvin kiitollinen siitä, että kaikki hoitosuunnitelmaan määrätyt hoitokerrat on voitu toteuttaa aikataulun mukaisesti, ja olen saanut olla hoitojen väliset ajat kotona. Kiitän Jumalaa ja kiitän teitä, hyvät ystävät, jotka olette muistaneet minua rukouksissanne!