Seuraa

torstai 23. joulukuuta 2021

Mistä kriisissä on kysymys?

 


Sain eilen kirjeen sairaalasta, jossa kerrottiin, että seuraava TT-kuvaus tehdään 13. tammikuuta. Olen tätä tietoa osannut odottaa, mutta silti se herätti ikäviä tunteita. En olisi kaivannut tätä tietoa jo ennen joulua. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että parisen kuukautta olen saanut elää kohtalaisen vapautuneissa tunnelmissa. Kunto on ollut kaikin puolin hyvä. Pari päivää sitten sain kolmannen koronapiikin ja samalla myös influenssarokotteen. Näistä ei ole aiheutunut mitään muita oireita kuin pientä arkuutta pistoskohdissa.

Olen pohtinut sitä, kuinka vakava sairaus johtaa ihmisen ainakin jonkinasteiseen kriisiin. Näin on käynyt minullekin, mutta ei vain viimeaikaisen sairauden suhteen vaan muulloinkin elämässä. Varhaisin kriisini alkoi, kun olin kahdeksanvuotias. Tuolloin isäni äkillisesti kuoli. Isän kuoleman jälkeen aloin pelätä, että äitinikin, joka oireili monin tavoin, kuolisi pian. Elin osan lapsuuttani ja nuoruuteni alituisen pelon alla. Uhanalainen tilanne pääsi jossain määrin kroonistumaan, ja tästä poisoppiminen on vaatinut paljon rukousta ja prosessointia. Ja rehellisesti sanoen en minä ole tästä vaivasta täysin vapaa vieläkään; aika ajoin se kiusaa edelleen.

Sitä, mistä kriiseissä ylipäätään on kyse, voisi tarkastella kriisi-sanan alkuperäisen merkityksen valossa. Kriisi-sana tulee kreikan kielen sanasta krisis, joka tarkoittaa alun perin monia asioita, muun muassa ’tuomiota, erottelua, ratkaisua ja käännekohtaa’. Kommentoin seuraavassa lyhyesti näitä kriisi-käsitteen merkityksiä erityisesti ihmissuhteiden kannalta.

Tuomio, erottelu

Kriisissä ollessani koen olevani tietyllä tavalla tuomiolla. Tunne on uhkaava ja pelottava. Olen tullut tilanteeseen, jossa minun on luovuttava jostain vanhasta, jotta tilalle voisi syntyä uutta. Entiset eväät eivät enää riitä. Tajuan, että minun on nyt arvioitava elämäntyyliäni ja suhdettani lähimmäisiini. Minun on kenties irtauduttava joistakin toimintamalleista ja asenteista, jotka tulehduttavat suhdettani muihin ihmisiin, esimerkiksi puolisooni.

Ratkaisu

Kriisi kutsuu minua tekemään viisaan ratkaisun, asettumaan elämän puolelle. Se houkuttelee minua sisäiseen kasvuun, käymään läpi niitä asioita, jotka ovat olleet yhteytemme tiellä. Aiemmin ne ovat olleet piilossa, mutta kriisi on paljastanut niiden olemassaolon.

Käännekohta

Kun olen kriisissä, olen tullut elämässäni käännekohtaan, tienhaaraan (joskus se saattaa tosin näyttää umpikujalta). Minulla on nyt pohjimmiltaan kaksi vaihtoehtoa: joko lähden käsittelemään kriisiin johtaneita syitä tai pakenen niitä. Pakotie näyttää ilman muuta helpommalta ja houkuttelevammalta. Toisella tiellä joutuisin näet kohtaamaan sisäisen elämäni kipukohtia. Surullista on, että monet valitsevat pakotien – ja huomaavat sitten jossain vaiheessa olevansa jälleen tienhaarassa tai umpikujassa, joka on hyvin samannäköinen kuin edellinenkin.

On tietysti vielä kolmaskin vaihtoehto: yritän jatkaa ikään kuin mitään ongelmia ei olisikaan. Kuvittelen, että asiat hoituvat ajan oloon itsestään. Tämäkin on eräänlaista pakoa tilanteesta ja itsensä pettämistä, joka voi johtaa kriisin kroonistumiseen. 

Olipa kriisi mikä hyvänsä, kriisiä läpikäyvä saattaa kokea monenlaisia oireita ja tuntemuksia, kuten ahdistusta, masentuneisuutta, unettomuutta, ärtyneisyyttä ja fyysisiä kipuja. Perusturvallisuuden tunne heikkenee ja tuntuu, että elämästä katoaa ote. On kuitenkin hyvä tietää, että kriisi ei ole sairautta, josta tulee parantua, vaan elämää, joka on elettävä. 

Miten sitten kriisissä olevaa voi tukea?

Kriisissä auttaminen rakentuu rauhalliselle kohtaamiselle ja läsnäololle. Tärkeää on ennen kaikkea kuunnella ja kuulla kriisissä olevaa. On annettava tilaa hänen omille tuntemuksilleen ja ajatuksilleen. On osoitettava myötätuntoa, empatiaa ja ymmärrystä. Ja erityisen tärkeää on siunata häntä ja rukoilla hänen puolestaan. 

Itse en ole syöpäsairauteni aikana kokenut niin voimakkaita tunteita ja vaivoja kuin yllä kuvailin, mutta helppoa ei toki ole ollut, niin kuin jokainen blogiani aiemmin lukenut voi todeta. Olen myös saanut rukoustukea ja yhteydenottoja läheisiltä ihmisiltä, mistä on ollut suuri apu. 

Toivotan teille, hyvät lukijat, siunattua, huolista ja kriiseistä  vapaata joulua!