Voimasanoja

 

Tuntui tosi hyvältä olla mukana avioparikurssilla kahden vuoden tauon jälkeen. Kurssi täytti tehtävänsä niin omasta mielestäni kuin palautteidenkin valossa erittäin hyvin. Ilmapiiri oli lämmin ja hoitava, ja monet kertoivat aviosuhteensa uudistumisesta. Poikkeuksellisesta kuumuudesta huolimatta jaksettiin keskittyä asiaan luennoilla ja ryhmäkeskusteluissa. Lämpö pysytteli yölläkin huoneissa noin 30 asteessa, ja Saimaan vesi oli niin lämmintä, ettei uidessa paljon virkistynyt.

Kurssin jälkeen olin monta päivää juhlatuulella, mutta sitten tuli selvä notkahdus, jolloin jouduin jälleen toden teolla hyödyntämään voimasanoja. Enkä nyt tarkoita kiroilua, niin kuin tuolla ilmaisulla yleisesti tarkoitetaan, vaan tiettyjen sanankohtien aktiivista muistelua. Olen huomannut, että tämä on ehdottomasti paras tapa torjua pelottavien tulevaisuudennäkymien tunkeutumista mieleen. Mainitsen tässä muutaman voimasanan, jotka minua ovat auttaneet:

Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. (Hepr. 13:5)

Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi (Jes. 38:16)!

Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä (Ps. 34:18).

Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo (Ps. 56:14).

Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista (Ps. 118:17)

Marjojen poimiminen on ollut minulle lapsesta saakka mieluisaa puuhaa. Koen sen olevan minulle myös terapiaa. Viime päivinä olen etsinyt ahkerasti mustikoita, joita näyttää tänä kesänä löytyvän vain harvoista paikoista. Kolme reissua meni miltei pelkäksi kuntoiluksi: marjoja löytyi vain muutamia litroja, vaikka rymysin soilla ja rämeillä tuntitolkulla ja kilometrikaupalla.

Sitten vaimo ehdotti, että menisimme erään aukion laitaan, josta viime kesänä saimme hyvän saaliin. Väitin vastaan ja sanoin sen olevan aivan liian kuivaa maastoa. Menimme kuitenkin sinne ja kappas: siellähän oli mustikkaa ihan mustanaan. Poimimme muutamassa tunnissa kolmekymmentä litraa. Mitä tästä opimme; vaimoa kannattaa kuunnella herkällä korvalla!

Kontrollikäynti

 

Syöpähoitojen päättymisestä on nyt aikaa puolisen vuotta. Eilen minulla oli ensimmäinen kontrollikäynti sairaalassa. Keuhkot kuvattiin nyt jo kolmannen kerran, tällä kertaa röntgenlaitteella. Sen jälkeen odottelin toista tuntia lääkärin pakeille pääsyä. Se aika tuntui jännityksen takia pitkältä. Nuori naislääkäri, jota en ole aiemmin tavannut, kutsui minut huoneeseensa.

Lääkäri kertoi, että keuhkoissa oleva löydös oli entisestään pienentynyt ja näytti olevan jonkinlaista arpikudosta. Verikokeiden tulosten hän sanoi olevan kauttaaltaan oikein hyvät. Sitten lääkäri vielä kuunteli keuhkojen ja sydämen toimintaa ja tunnusteli vielä lopuksi eri puolelta kehoa niitä paikkoja, missä imusolmukkeita on. Kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Lopuksi lääkäri kyseli, kuinka olen voinut. Kerroin harrastaneeni ahkerasti liikuntaa, viime aikoina lähinnä uintia ja erityisesti vesijuoksua. Sitten hän toivotti hyvää kesää ja kertoi, että seuraava kontrollikäynti on kolmen kuukauden kuluttua. Vastaanotolla tuhraantui aikaa vain parikymmentä minuuttia.

Olin alun perin toivonut, että kontrollikäynti olisi vasta ylihuomenna alkavan avioparikurssin jälkeen. Nyt olen kuitenkin kiitollinen, että se on jo ohi ja voin huojentunein mielin keskittyä kurssivastuisiin. Jumala on armollinen ja hyvä!

PS Kuvassa on nokiperhonen. Näitä on pihassamme lennellyt viime aikoina runsaasti.