Seuraa

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Pysyttelen pinnalla

 


Seuraava tutkimukseni, tietokonetomografia, on edessä ensi viikon perjantaina eli 30. huhtikuuta. Tätä seuraavan viikon tiistaina lääkäri soittaa ja kertoo tutkimuksen tulokset. Voisin jälleen kertoa, kuinka painostavaa on odottaa tutkimustuloksia, mutta taidan jättää väliin. Olen tästä aiheesta kirjoittanut aiemmissa postauksissani ihan riittämiin. Sen sijaan voin kertoa joistakin asioista, jotka ovat auttaneet minua pysymään pinnalla.

Korona vuoksi olemme tietysti kaiken aikaa melko lailla jumissa kotonamme, mutta jotain sentään tapahtuu. Kävihän meillä pitkästä aikaa vieraskin, nimittäin nuohooja. Olen viime aikoina lukenut aika paljon. Siitä saakka kun opin lukemaan, lukemisharrastus on ollut minulle hyvin tärkeä. Viime aikoina olemme vaimoni kanssa saaneet käännettäväksemme useita englannin- ja vironkielisiä tekstejä. Se on tuonut piristävää vaihtelua.

Nyt kun lumet ovat pihapiiristämme jo osittain sulaneet, olemme päässeet käsiksi myös pihatöihin. Eilen ja tänään olen leikannut pensasaitaa niin, että työ alkaa tuntua jo jäntereissäkin. Autokatoksen vieressä odottaa muhkea multakasa käsittelijäänsä. Se on tarkoitus siirtää uuden, tosin vasta puolittain raivatun, maaperän katteeksi. Siitä tulee meidän toinen kasvimaamme.

Vaimoni sai viime viikolla koronarokotteen, sen surullisen kuuluisan AstraZenecan. Minä sain Pfizer-BionTechin viikkoa aiemmin. Vaimolleni rokotus toi jonkinvertaisia oireita, kipuja pistokohdassa ja väsymystä, minulle ei oikeastaan mitään. Eipä tässä silti hillumaan päästä; voimassa ovat samat rajoitukset kuin ennenkin.

Ruoansulatusongelmat, joista kerroin edellisessä postauksessa näyttäisivät lopulta hellittävän. Pitkään ne kestivätkin, ja niiden myötä laihduin liki viisi kiloa.

Mukavalta tuntuu nähdä jälleen perhosiakin. Tänään näin sitruunaperhosen ja suruvaipan. Valokuvaaja minussa miltei heräsi eloon.


perjantai 9. huhtikuuta 2021

Pettymys



Kävin tämän viikon tiistaina keuhkojen röntgenkuvauksessa. Seuraavana päivänä lääkäri soitti ja kertoi, että löydös, joka oli näkyvissä jo aiemmissa kuvauksissa, on pysynyt ennallaan. Tämä tieto oli minulle kova pettymys, sillä aiemmin lääkäri oli arvellut, että kyseessä on jonkinlainen tulehdus, joka voi hävitä itsestään. Lääkäri oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, ettei tällä löydöksellä todennäköisesti ole yhteyttä lymfoomaan, josta olin jo saanut puhtaat paperit. Mieltä kaihertamaan kuitenkin jäi, mistä löydöksessä oikeastaan on kysymys. Joka tapauksessa minun on mentävä jälleen noin kuukauden päästä tarkempiin tutkimuksiin.

Näihin tunnelmiin sopii hyvin sekin seikka, että olen kärsinyt ripulista jo yli viikon ajan. Olen laihtunut kolmisen kiloa, mikä sinänsä ei ole huono asia. En ole viitsinyt mennä lääkäriin, koska vaiva on varsin maltillinen: asiointia vain kerran tai kaksi päivässä. Tietysti olen kiinnittänyt erityistä huomiota ruokavalioon ja syönyt kevyesti. Oma diagnoosini on, että vaiva johtuu joko pitkäaikaisesta stressistä tai sytostaattien ruoansulatuselimistöön aiheuttamista tuhoista.

Jotain myönteistäkin sentään: sain eilen ensimmäisen annoksen Pfizer-BionTechin rokotetta. Seuraava annos luvattiin heinäkuun alkuun. Pistoksesta minulla ei ollut minkäänlaista tuntemusta, ja jälkikäteen en ole huomannut mitään oireita.

Muutoin vointini on ollut hyvä, ja olen edelleen hoitanut kuntoani kävelylenkein ja voimisteluin. Mielialaani olen sanut nostetta Jumalan Sanasta, luottoystäviltä ja hyvästä kirjallisuudesta.