Onnellinen ylläri

 

Sain tänään ja eilen sädehoitoa niihin kohtiin, joista viime postauksessa kerroin. Ennen näitä hoitoja kävin lääkärin pakeilla, ja samalla reissulla minulle tehtiin suunnittelukuvaus ja valmistettiin kasvomaski. Maski tehtiin kuumentamalla ensin eräänlaista verkkoa, joka sen jälkeen painettiin tiukasti kasvojen ja olkapäiden päälle. Jäähtyessään maski kovettui. Tällä kovettuneella maskilla pää ja olkapäät niitattiin sitten sädehoidon ajaksi makuualustaan kiinni niin, ettei päätä voinut lainkaan liikuttaa. Muutoinkin täytyi tietysti olla liikkumatta. Hoito kesti kaikkiaan parikymmentä minuuttia, mutta sädetystä annettiin kumpaankin kohtaan vain kolmen minuutin ajan molempina päivinä. Hoidot onnistuivat hyvin. Hiukan pelotti, että minua rupeaisi yskittämään kesken kaiken, mutta onneksi niin ei käynyt.

Lääkärin vastaanotolla minulta kysyttiin, olinko saanut joskus aiemmin sädehoitoa. Vastasin, että kyllä olen, kauan sitten lapsuudessani. Lääkäri kiinnostui asiasta ja kyseli, millainen tapaus se oli. Kerrottuani asian hän totesi, ettei ole kuullut aiemmin mitään vastaavaa.

Polyyppien suhteen tapahtui onnellinen käänne. Olimme rukoilleet vaimoni kanssa, ettei niitä tarvitsisi leikata. Menin pari viikkoa sitten korvalääkärin vastaanotolle kontrollikäynnille, jonka aikana oli tarkoitus päättää leikkauksesta. Lääkäri tutki nenäontelot ja totesi sitten, että polyypit ovat pienentyneet siinä määrin, ettei niitä kannata leikata. Jos ennen leikkausta annettaisiin puudutusainetta, polyypit saattaisivat kutistua niin, ettei oikeastaan olisi mitään leikattavaa. Kiitos Jumalalle, joka vastaa rukouksiin!