Pysyttelen pinnalla

 

Seuraava tutkimukseni, tietokonetomografia, on edessä ensi viikon perjantaina eli 30. huhtikuuta. Tätä seuraavan viikon tiistaina lääkäri soittaa ja kertoo tutkimuksen tulokset. Voisin jälleen kertoa, kuinka painostavaa on odottaa tutkimustuloksia, mutta taidan jättää väliin. Olen tästä aiheesta kirjoittanut aiemmissa postauksissani ihan riittämiin. Sen sijaan voin kertoa joistakin asioista, jotka ovat auttaneet minua pysymään pinnalla.

Korona vuoksi olemme tietysti kaiken aikaa melko lailla jumissa kotonamme, mutta jotain sentään tapahtuu. Kävihän meillä pitkästä aikaa vieraskin, nimittäin nuohooja. Olen viime aikoina lukenut aika paljon. Siitä saakka kun opin lukemaan, lukemisharrastus on ollut minulle hyvin tärkeä. Viime aikoina olemme vaimoni kanssa saaneet käännettäväksemme useita englannin- ja vironkielisiä tekstejä. Se on tuonut piristävää vaihtelua.

Nyt kun lumet ovat pihapiiristämme jo osittain sulaneet, olemme päässeet käsiksi myös pihatöihin. Eilen ja tänään olen leikannut pensasaitaa niin, että työ alkaa tuntua jo jäntereissäkin. Autokatoksen vieressä odottaa muhkea multakasa käsittelijäänsä. Se on tarkoitus siirtää uuden, tosin vasta puolittain raivatun, maaperän katteeksi. Siitä tulee meidän toinen kasvimaamme.

Vaimoni sai viime viikolla koronarokotteen, sen surullisen kuuluisan AstraZenecan. Minä sain Pfizer-BionTechin viikkoa aiemmin. Vaimolleni rokotus toi jonkinvertaisia oireita, kipuja pistokohdassa ja väsymystä, minulle ei oikeastaan mitään. Eipä tässä silti hillumaan päästä; voimassa ovat samat rajoitukset kuin ennenkin.

Ruoansulatusongelmat, joista kerroin edellisessä postauksessa näyttäisivät lopulta hellittävän. Pitkään ne kestivätkin, ja niiden myötä laihduin liki viisi kiloa.

Mukavalta tuntuu nähdä jälleen perhosiakin. Tänään näin sitruunaperhosen ja suruvaipan. Valokuvaaja minussa miltei heräsi eloon.