Valoa kohti

 

Nyt kun viimeisestä hoidosta on aikaa liki kaksi kuukautta, on fyysisellä puolella havaittavissa jonkin verran edistystä. Tukka ja parta kasvavat. Unen laatu on parantunut ja sen myötä ovat päiväunet jääneet pois ohjelmasta. Kävelylenkit sujuvat ihan kevyesti, kuten myös voimisteluohjelmat, ja hiihtämäänkin olen päässyt jo muutamia kertoja. On kuitenkin sanottava, että juuri hiihtäessäni huomaan, ettei kunto toki ole vielä lähelläkään sitä tasoa, millä se oli vuosi sitten.

Psyykkisesti asiat eivät ole niin hyvällä tolalla. Keskimäärin olo on ollut huojentunut ja rauhallinen, mutta aina välillä mieleen luikertelee huolta ja pelkoakin. Kun sain kutsun röntgenkuvaukseen, josta edellisessä postauksessani mainitsin, mielialani notkahti joksikin aikaa ihan kunnolla. Tuli tunne, etteivät nämä tutkimukset lopu koskaan. Röntgenkuvauksen aika on muuten 6. huhtikuuta.

Blogini nimenä on Syövän varjosta valoon. Ajattelen niin, että tulen kyllä elämään loppuelämäni syövän varjossa, mutta kurottaudun kohti sitä valoa, joka säteilee Kristuksen kasvoilta. Sieltä saan lohdun, toivon ja uskalluksen elää siinä hetkessä, joka on käsillä. Suuresti kunnioittamani, edesmennyt sielunhoitoterapeutti Erik Ewalds puhui äskettäin Radio Deissä tähän tapaan: todellinen terveys on sitä, että suostun elämään siinä tilanteessa, missä olen, vaikka olisin sairas tai jopa kuolemassa; hyväksyn toisin sanoen vallitsevat olot ja itseni niiden keskellä. Kirjassa Kasvun tie hän sanoo: ”Iankaikkinen elämä merkitsee sitä, että ihminen elää sitä iankaikkisuuden osaa, joka on kullakin hetkellä mahdollinen. Ja se on nykyhetki. Ihminen, joka ei elä nykyhetkeä, ei ole terve.”

PS Mainittakoon vielä sellainen seikka, että tällä blogilla on tähän mennessä ollut jo reippaat 10 000 katselukertaa. En siis kirjoittele vain itseäni varten. Tuntuu mukavalta, että sinäkin, joka tätä nyt luet, olet mukana.