Kolmas hoitokerta

 

Tänään suoniini lykättiin solumyrkkyjä kolmannen kerran. Menin sairaalaan hyvissä ajoin, koska minulla oli sellainen käsitys, että ennen hoitoja olisi lääkärin vastaanotto. Se oli virhekäsitys. Olin odotellut noin tunnin, kun hoitaja tuli hakemaan minua. 

Hoidon alku ei ollut lupaava, sillä kanyyli ei osunut kunnolla suoneen. Suosittelin etsimään suonen, johon kanyylin voi turvallisesti työntää. Mieleeni nousi väkisinkin aiemmin sattunut hoitovirhe, enkä malttanut olla siitä mainitsematta. No, seuraavalla yrittämällä kaikki luonnistui ihan hyvin, ja noin kolmen tunnin jälkeen kaikki hoidot oli annettu. - Nyt hoitopolkuni on  tavallaan puolivälissä; kolme hoitokertaa on näiltä näkymin vielä jäljellä.

Kysyin hoitajalta, toistuvatko hoitojen jälkeiset oirehtimiset saman kaavan mukaan. Hänen mielestään pääpiirteittäin kyllä, mutta hoitojen edetessä haitalliset sivuvaikutukset voivat jonkin verran paheta. Jos kaikki menee niin kuin viime hoitokerran jälkeen, viisi päivää sujuu vielä melko mukavasti, kiitos vahvan kortisonilääkityksen, mutta sen jälkeen iskee väsymys ja voimattomuus, joka on pahimmillaan reilun viikon päästä. Huomenna on edessä valkosolukasvajan piikitys, kuten joka kerta hoitojen jälkeen. Siitä olen kiitollinen, että en ole kärsinyt pahoinvoinnista ja ruoka on maistunut. Toivottavasti näin on vastedeskin.

Opettelin tänään käyttämään maskia. Tilasin jokin aika sitten Israelista Sonovia-nimiseltä yritykseltä kolme kappaleen paketin kasvomaskeja 159 dollarin (eli n. 135 euron) hintaan. Ei siis ihan halpoja, mutta 
niiden sanotaan neutraloivan covid-19:n 98,35 prosentin tehokkuudella. Sen käyttäjälleen antaman suojan pitäisi siis olla jokseenkin täydellinen. Ja mikä parasta: maski voidaan pestä vähintään 55 kertaa 30 asteisessa saippuavedessä ilman, että se menettää tehoaan. Oheisessa kuvassa näkyvää rosvon näköistä miestä ei kannata näyttää lapsille, jotteivät he näkisi pahoja unia.

Reilun viikon ajan olen voinut varsin hyvin, liikkunut melko ahkerasti ja tehnyt tuttua voimisteluohjelmaani. Mielialakin on pysytellyt kohtalaisen hyvänä. Ajoittain pelot tosin nostavat rumaa päätään, mutta koetan nujertaa ne tuoreeltaan rukouksella – tai pikemminkin vien ne mahdollsimman pian Vapahtajalleni, jolla on voima pitää ne kurissa.