Seuraa

tiistai 17. marraskuuta 2020

Voiko ajatuksiaan hallita?



Kortisonihoito päättyi eilen. Viime päivät ovat olleet kohtalaisen helppoja, mitä nyt uni on ollut levottomampaa, syke koholla, suu kuiva ja pahanmakuinen ja hengitys pinnallisempaa.  Mikäli kaikki menee niin kuin edellisen hoitokerran jälkeen, seuraavat viisi kuusi päivää tulevat olemaan raskaimpia.

Tekee mieleni palata asiaan, jota aiemmin sivusin: ajatusten merkitykseen. Useiden tutkimusten mukaan ihminen ajattelee yli 6000 ajatusta päivässä, joidenkuiden mielestä paljon enemmänkin. Tajunnassamme pyörii siis jatkuvana virtana ajatuksia. Tätä voidaan kutsua sisäiseksi puheeksi, ja sillä on heijastevaikutuksia mm. tunne-elämäämme, puheisiimme, toimintaamme ja itsetuntoomme. Myönteiset ajatukset synnyttävät positiivia tunnetiloja, motivoivat puhumaan ja tekemään hyvää ja vahvistavat ajan oloon itsetuntoamme. Negatiiviset ajatukset tuottavat päinvastaisia tuloksia.

Syvimmät ajatuksemme eivät itse asiassa liiku päässämme vaan sydämessämme. Sydän symboloi syvintä olemustamme, minuutemme ydintä, tahto- ja tunne-elämän keskusta. Meidän perimmäiset vaikuttimemme nekin, joita emme edes tiedosta – piilevät sydämessämme. Siksi on erityisen tärkeä pitää huolta sydämen tilasta: Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde (Snl. 4:23).

Miten hoitaisin sydäntäni, jotta se pysyisi elävänä ja luovuuden lähteenä? Itse koen niin, että on tärkeää olla käpertymättä sairauteeni niin, etten enää uskaltaisi tehdä sitä, mikä on aiemmin tuottanut minulle mielihyvää: yhteydenpito lähdeihmisiin, kirjallisuus, kirjoittaminen, liikunta, valokuvaus, hyvät elokuvat, urheilun seuraaminen, sanajahdin peluu yms. Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että mielenkiinto moniin näistä asioista on viime aikoina laimennut. En usko, että Jumala odottaa, että keskittyisin pelkästään hengellisiin asioihin; ovathan ne kaiken aikaa päällimmäisinä mielessäni muutoinkin. Toki on niin, että ennen kaikkea Jumalan Henki on se, joka tekee sydämeni eläväksi (Joh. 6:63).

Tämä kaikki saattaa tuntua sinusta itsestään selvältä. Minulla suurin vaikeus piilee siinä, kuinka saan katkaistua negatiivisten ajatusten kierteen, kun ne alkavat mielessäni jauhaa. Tämä ongelma korostuu erityisesti kriisiaikoina, kuten sairastuessa. Minulla on ollut läpi elämäni aika vahva taipumus ajautua tuohon kierteeseen. Mitä silloin on tehtävissä? Pelkällä tahdolla ajatuksia on jossain määrin mahdollista hallita: voin päättää siirtyä ajatuksissani eteenpäin ja ruveta samalla tekemään jotain keskittymistä vaativaa. Usein tämä auttaakin.

Minulle tämä ei läheskään aina riitä; tarvitsen jotain järeämpää. Niinpä kun ajatukset alkavat kiertää esimerkiksi sairauteeni liittyvissä uhkakuvissa, sanoudun näistä ajatuksista irti Jeesuksen nimessä (mieluimmin ääneen, jos ei ketään ole kuulemassa) ja palautan mieleeni jonkin lohduttavan ja rohkaisevan raamatunkohdan ja keskityn miettimään sen sanomaa. Tällaisia kohtia Raamatusta löytyy onneksi kosolti.

Viime aikoina olen usein muistellut seuraavaa jaetta Jesajan kirjasta: Ja vanhurskauden
hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti
(32:17). Vaikka tämä lupaus on omistettu Israelille, olen omistanut tämän itselleni tietoisena siitä, että vanhurskas on jokainen ihminen, jonka Jumala on hyväksynyt yhteyteensä Jeesuksen sovitustyön tähden. Tuossa raamatunlauseessa minua miellyttää erityisesti se, että se kertoo etenevästä prosessista: rauhasta levolliseen luottamukseen ja turvallisuuteen, jotka kaikki kypsyvät meissä Pyhän Hengen työn hedelmänä. Omia ponnisteluja ei tarvita; Jumala tekee sen, minkä lupaa.

Sitä paitsi meidän ajatusmaailmamme on jatkuvasti hyökkäysten kohteena. Olemme sodassa. Meillä on vihollinen, joka väsymättömästi tyrkyttää meille epäilyksiä, turhaumaa, toivottomuutta ja ties mitä muuta masentavaa. Mitä nopeammin tajuamme, mistä lähteestä tällaiset yllykkeet kumpuavat, sitä onnellisempaa. Silloin on syytä oitis soveltaa tätä neuvoa: Vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä (Jaak. 4:7). Ja ainoa tehokas tapa vastustaa, on vedota Jeesuksen auktoriteettiin; hän on jo voittanut vihollisen vallan.

Miksi minä tällaisista asioista puhun? Siksi, että nämä ovat niitä, joiden kanssa nykyään painiskelen. Viime aikoina nämä kysymykset eivät ole kuitenkaan vaivanneet minua ahdistukseen ja masennukseen asti. Uskon, että uskollisilta ystäviltäni saamani rukoustuki selittää tämän. Olen siitä jatkuvasti hyvin kiitollinen. Opettelen myös kiittämään Jumalaa kaikesta mikä on hyvin ja siitäkin, mitä en nyt ymmärrä.


2 kommenttia:

  1. Rukouksissa olette. Blogeissasi on todella hienoja, värikkäitä ja mielenkiintoisia kuvia

    VastaaPoista
  2. Kiitos, se on lohdullista tietää!

    VastaaPoista