Taudinkuva tarkentuu

Menin eilen toista kertaa sytostaattihoitoihin. Ennen niitä minulla oli lääkärin vastaanottoaika. Tapasin nyt ensimmäistä kertaa syöpätautien erikoislääkärin; aiemmin olin ehtinyt olla tekemisissä ainakin viiden eri lääkärin kanssa. Tämä lääkäri oli hyvin pätevän tuntinen, ja hän selvitti tarkoin taudinkuvaa, joka oli siis, kuten aiemmin kerroin, muuttunut aggressiivisemmaksi. Minulla on nyt diffuusi suurisoluinen lymfooma, joka on yleisin ns. non-Hodgkin-imusolmukesyövistä. Tautiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 300 ihmistä. Tauti on nopeasti etenevä, ja ilman hoitoa se johtaa nopeasti kuolemaan.

Tauti on kuitenkin hoidettavissa niin, että se voi parantua täysin. Uusiutumisriski on silti olemassa. Jos tauti ei uusiudu hoitojen jälkeen kahden ensimmäisen vuoden aikana, se saattaa pysyä pitempäänkin poissa.

Tautia hoidetaan vasta-ainelääkkeen rituksimabin ja solusalpaajien yhdistelmällä, ja juuri tämän hoidon sain eilisellä sairaalakäynnilläni. Tällä kertaa kaikki hoitotoimet sujuivat ilman ongelmia oikein mukavan, ennalta tutun hoitajan valvonnassa.  Lisäksi viitenä päivänä on otettava suuriannoksinen kortisonilääke. Liekö tämä kortisoniannos vaikuttanut siihen, että viime yönä nukkuminen oli huonoa. Leposykekin oli selvästi normaalia korkeampi, niin kuin Oura-älysormukseni kertoi.

Lisäjännitystä elämään tuo se, että tänä iltana on pistettävä vatsaan ns. valkosoluestäjä. Hoitaja varoitteli minua, että siitä voi lähipäivinä seurata pahojakin luustokipuja. Jos niin käy, on vain syötävä kipulääkkeitä tarpeen mukaan.

Juuri nyt oloni on nuutunut, mutta mitään haitallisia sivuoireita ei vielä ole. Ne tulevatkin yleensä viiveellä.