Siitä on nyt yli kaksi ja puoli viikkoa, kun sytostaattihoitoni aloitettiin. Kaikki ei mennyt tuolloin kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Reilut puolet syöpälääkkeistä oli tiputettu suoneen, kun sitä alkoikin yhtäkkiä valua kudokseen. Näin, kuinka punertava alue kanyylin ympärillä laajeni. Infuusiota valvova hoitaja, joka oli vierelläni, hätääntyi ja alkoi toimia nopeasti: irrotti kanyylin ja pyysi toista hoitajaa apuun. Minun käskettiin mennä heti valuttamaan vettä vaurioituneen kohdan päälle viiden minuutin ajan.
En itse osannut pitää tilannetta vakavana, koska käsi ei
näyttänyt pahalta. Pian paikalle tunki useita hoitajia ja lääkäri, joka
määräsi, että minulle pitää antaa syntyneen vamman takia kolme annosta
estolääkettä suoraan suoneen kolmena päivänä.
Tässä kohtaa minulla oli vähällä palaa pinna: minunhan oli
määrä päästä kotiin heti syöpähoidon jälkeen; nyt minun pitäisi olla
sairaalassa kaksi lisäpäivää. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että hoitovirheellä
voisi olla vakavat seuraukset: kudokseen valunut neste voisi aiheuttaa ajan
oloon kudosvaurioita, ja pahimmassa tapauksessa vahingoittuneeseen kohtaan
pitäisi tehdä leikkaus. Hoitaja, joka oli valvonut tiputusta, kävi luonani
ennen kotiinlähtöään ilmaisemassa, kuinka pahoillaan hän oli tapahtuneesta. Sanoin, että annan hänelle anteeksi.
Kolme päivää tapahtuman jälkeen sain hoitajalta
puhelinsoiton kotiin. Hän sanoi, että minulle tuodaan kohta taksilla liuosta,
jota on levitettävä vammakohdan päälle kolme kertaa päivässä viikon ajan. Tämä
liuos oli pitänyt hankkia jostakin kauempaa; keskussairaalasta sitä eri
löytynyt. Tämä osaltaan kertoo siitä, että tapahtunut potilasvahinko on
harvinainen. Parin päivän päästä tästä minun oli vielä käytävä näyttämässä
kättäni lääkärille. Hän totesi, että minun ei tarvitse sen takia enää tulla
näytille, ellei vaiva pahene. tällä hetkellä vaurioitunut kohta on
tummanpunertava ja aristava, mutta iho on ehjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti