Polku sairaalaan ei pääse nurmettumaan...

 

Syöpätutkimusten yhteydessä kävi maaliskuussa ilmi, että minulla on polyyppi vasemmassa nenäontelossa. Kevään mittaan olin pyytänyt pariinkin kertaan pääsyä korvalääkärin vastaanotolle, jotta hän poistaisi polyypin. Sain lopulta ajan ja pari viikkoa sitten menin korvapolille operaatiota varten. Lääkäri suihkutti nenään kamalan makuista puudutusainetta ja työnsi sitten puikon päässä olevan kameran nenään. Hän yllättyi havaitessaan, että polyyppeja olikin monta. Näin ne itsekin tietokoneen näytöltä. Lääkäri totesi, että koska polyyppeja on useita, ne pitää poistaa leikkaussalissa. Hän kirjoitti minulle reseptin nenäsumutteesta, joka hyvässä lykyssä pienentää polyyppeja. Nyt odottelen aikaa ensinnäkin kontrollikäynnille ja sitten leikkaukseen, joka tarvitaan, ellei sitä ennen ihmettä tapahdu.

Kahden viikon päästä eli 20. heinäkuuta menen jälleen TT-kuvaukseen (moneskohan kerta tämä lienee). Ja tästä viikon päästä syöpälääkärin vastaanotolle. Sairaanhoitaja, joka antoi toukokuussa minulle vasta-ainehoitoja oli sitä mieltä, että minulle saatetaan vastedes antaa parin kolmen kuukauden välein biologista lääkettä ylläpitohoitona. Saapa nähdä, lääkärihän sen päättää. Pientä jännitystä alkaa jälleen väreillä ilmassa...

Vointini on viime aikoina ollut oikein hyvä. Kävelylenkkien ohella olen harrastanut jonkin verran juoksuakin. Helteiden aikaan olen tehnyt pari kertaa päivässä melko pitkiä uintireissuja vesijuoksuvyön kanssa.

PS Kerroin edellisessä postauksessani dramaattisesta auton pyörän irtoamisesta. Monen vaiheen jälkeen automme on jälleen kunnossa. Ikävä kyllä vakuutus korvasi vahingosta vain murto-osan, joten maksettavaa tuli aika paljon.