Huomasin jouluaattona vasemman korvani alla pienen kohouman.
Se herätti aika tavalla huolta. Oliko syöpä uusimassa? Kun sitten luin, että
koronarokote voi turvottaa imusolmukkeita, huojennuin. Olinhan äskettäin
ottanut kolmannen koronapiikkini. Tammikuun kymmenentenä päivänä kävin
TT-kuvauksessa, jonka tulokset kertoivat kaiken olevan kunnossa. Tämä huojensi
mieltäni lisää.
Koko asia miltei unohtui, kunnes viime aikoina rupesin
tutkimaan tuota kohoumaa tarkemmin. Minusta vaikutti, että se on hieman
kasvanut. En saanut asiasta rauhaa, joten soitin sairaalaan ja pyysin saada
päästä syöpälääkärin vastaanotolle. Eilen tuo vastaanotto oli. Lääkäri
tunnusteli tuota pattia ja totesi, että kyllä, se on syytä kuvata ja leikata
pois. Mitään muuta hälyttävää hän ei löytänyt tunnusteltuaan imusolmukkeita eri
puolilta kehoa. Niinpä odotan, että kahden viikon sisällä nuo aiotut
toimenpiteet tehdään. Ja ehkä kuukauden päästä kuulen tulokset.
Kerroin lääkärille, millaisia pelkoja tuon patin löytäminen
oli herättänyt. Tiesin, että uusiutuvaa syöpää on vaikeampi hoitaa ja että
käytettävät lääkkeet ovat entistä rajumpia. Sanoin, että kuolema taitaa olla
nyt jo aika lähellä. Lääkäri kysyi, kuinka kauan minä olin ajatellut vielä
eläväni. Sanoin, että ehkä noin vuoden. Tähän lääkäri totesi omana arvionaan,
että olisin elossa vielä viiden vuoden päästä. Tämän hän sanoi tietysti
nimenomaan syöpälääkärinä. Kysyin, mihin hän perustaa arvionsa. Hän vastasi
toteamalla, että hän on uransa aikana hoitanut satoja syöpäpotilaita.
Lohduttavasti sanottu, mutta Herra yksin tietää…
Näin epävarmuus ja odottelu jatkuvat. Onnellista tietysti
olisi, jos tutkimuksissa selviäisi, että syöpä ei ole levinnyt. Edellisestä
TT-kuvauksesta on aikaa vain kaksi kuukautta, mutta jos tauti on ärhäkkää
lajia, se ehtii siinäkin ajassa leviämään. Eräs luottoystäväni lähetti minulle
pari päivää sitten Raamatun Sanan, jonka hän oli rukouksessa kokenut saavansa minua
varten: Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun
minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan kuolevainen? (Ps.
56:4-5.) Tätä Sanaa olen sittemmin pyöritellyt paljon mielessäni. Jumalan
Sanassa on voima.
Toivon, että kaikki on hyvin. Odottaminen on kamalaa. Tiedän tuon omasta kokemuksestani jo vuosien takaa. Minulla oli silloin tuuria, kasvain, joka poistettiin rinnastani, oli hyvänlaatuinen.
VastaaPoistaToivon voimia Sinulle!
Joo, ei se odottaminen todellakaan herkkua ole. Mainiota, että selvisit säikähdyksellä!
PoistaMinä en mennyt sinne marraskuun kystamaisen muutoksen tutkimukseen, syyni koska ei ainakaan veriarvoissa ole poikkeavaa eikä muutakaan poikkeavaa, ei kipuja tms. Koen pärjääväni. Osa syy myös, koska pelkään. Ei olisi myöskään taloudellisia resursseja sairastaa. Toisaalta, ensisyksynä olisi lymfoomani 2-vuotis-TT-kuvaukset, onko remissio pysynyt ja samalla näkee onko se jokin muutos muuttunut ja mihin suuntaan. Se on Herran hallussa kaikki. Toivotaan kuitenkin, että pattisi ei olisi syöpää ollenkaan ja ns. väärä hälytys. Jaksamista ja hyvää kevättä kaikesta huolimatta!
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta ja rohkeutta ja hyvää vointia sinulle!
Poista