Seuraa

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Syöpä uusimassa?

 


Huomasin jouluaattona vasemman korvani alla pienen kohouman. Se herätti aika tavalla huolta. Oliko syöpä uusimassa? Kun sitten luin, että koronarokote voi turvottaa imusolmukkeita, huojennuin. Olinhan äskettäin ottanut kolmannen koronapiikkini. Tammikuun kymmenentenä päivänä kävin TT-kuvauksessa, jonka tulokset kertoivat kaiken olevan kunnossa. Tämä huojensi mieltäni lisää.

Koko asia miltei unohtui, kunnes viime aikoina rupesin tutkimaan tuota kohoumaa tarkemmin. Minusta vaikutti, että se on hieman kasvanut. En saanut asiasta rauhaa, joten soitin sairaalaan ja pyysin saada päästä syöpälääkärin vastaanotolle. Eilen tuo vastaanotto oli. Lääkäri tunnusteli tuota pattia ja totesi, että kyllä, se on syytä kuvata ja leikata pois. Mitään muuta hälyttävää hän ei löytänyt tunnusteltuaan imusolmukkeita eri puolilta kehoa. Niinpä odotan, että kahden viikon sisällä nuo aiotut toimenpiteet tehdään. Ja ehkä kuukauden päästä kuulen tulokset.

Kerroin lääkärille, millaisia pelkoja tuon patin löytäminen oli herättänyt. Tiesin, että uusiutuvaa syöpää on vaikeampi hoitaa ja että käytettävät lääkkeet ovat entistä rajumpia. Sanoin, että kuolema taitaa olla nyt jo aika lähellä. Lääkäri kysyi, kuinka kauan minä olin ajatellut vielä eläväni. Sanoin, että ehkä noin vuoden. Tähän lääkäri totesi omana arvionaan, että olisin elossa vielä viiden vuoden päästä. Tämän hän sanoi tietysti nimenomaan syöpälääkärinä. Kysyin, mihin hän perustaa arvionsa. Hän vastasi toteamalla, että hän on uransa aikana hoitanut satoja syöpäpotilaita. Lohduttavasti sanottu, mutta Herra yksin tietää…

Näin epävarmuus ja odottelu jatkuvat. Onnellista tietysti olisi, jos tutkimuksissa selviäisi, että syöpä ei ole levinnyt. Edellisestä TT-kuvauksesta on aikaa vain kaksi kuukautta, mutta jos tauti on ärhäkkää lajia, se ehtii siinäkin ajassa leviämään. Eräs luottoystäväni lähetti minulle pari päivää sitten Raamatun Sanan, jonka hän oli rukouksessa kokenut saavansa minua varten: Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun.  Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan kuolevainen? (Ps. 56:4-5.) Tätä Sanaa olen sittemmin pyöritellyt paljon mielessäni. Jumalan Sanassa on voima.

4 kommenttia:

  1. Toivon, että kaikki on hyvin. Odottaminen on kamalaa. Tiedän tuon omasta kokemuksestani jo vuosien takaa. Minulla oli silloin tuuria, kasvain, joka poistettiin rinnastani, oli hyvänlaatuinen.

    Toivon voimia Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei se odottaminen todellakaan herkkua ole. Mainiota, että selvisit säikähdyksellä!

      Poista
  2. Minä en mennyt sinne marraskuun kystamaisen muutoksen tutkimukseen, syyni koska ei ainakaan veriarvoissa ole poikkeavaa eikä muutakaan poikkeavaa, ei kipuja tms. Koen pärjääväni. Osa syy myös, koska pelkään. Ei olisi myöskään taloudellisia resursseja sairastaa. Toisaalta, ensisyksynä olisi lymfoomani 2-vuotis-TT-kuvaukset, onko remissio pysynyt ja samalla näkee onko se jokin muutos muuttunut ja mihin suuntaan. Se on Herran hallussa kaikki. Toivotaan kuitenkin, että pattisi ei olisi syöpää ollenkaan ja ns. väärä hälytys. Jaksamista ja hyvää kevättä kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja rohkeutta ja hyvää vointia sinulle!

      Poista