Hyvän mielen metsästystä

 

Viikko sitten kävin koko vartalon tietokonekuvauksessa ja neljä päivää tämän jälkeen lääkärin vastaanotolla. Lääkäri kertoi huojentavat uutiset: kuvauksen perusteella kaikki on kunnossa, ja verikokeiden arvot ovat erittäin hyvät. Keuhkoissa viime keväänä todettu epäselvä löydös on jatkanut pienenemistään. Seuraava TT-kuvaus on kolmen kuukauden päästä. Jos siitäkään ei löydy mitään hälyttävää, seuraava kuvaus on sitten vasta vuoden päästä. Välillä on kuitenkin jokunen lääkärin pakeilla käynti. Onhan tämä kuvaus- ja tutkimustahti melkoista rumbaa, mutta se on välttämätöntä, sillä jos tauti on uusiutuakseen, se uusiutuu todennäköisimmin parin vuoden sisällä.

Koska uudet tutkimukset aina jännittävät, olen yrittänyt keskittyä sellaiseen, mikä vie ajatuksia muualle. Jumalan sana on tässä suhteessa paras lääke, kuten ole monta kertaa aiemminkin maininnut - ja kiitoksen ryydittämä rukous.

Viime aikoina olen pelaillut Playstationilla metsästyspeliä The Hunter Call of the wild. Tämä peli on erittäin realistinen, todellista metsästystä simuloiva peli – monen mielestä paras, mitä on tarjolla. Peli on kaikkea muuta kuin helppo. Se vaatii keskittymistä, kärsivällisyyttä ja taitoa. Metsästettävät eläimet käyttäytyvät niin kuin todellisessa elämässäkin, joten metsästäjän on pysyttävä piilossa, varottava aiheuttamasta ääniä ja pysyteltävä tuulen alapuolella. Metsästysalueita, jotka ovat valtavan suuria, on kymmenkunta eri puolilta maailmaa. Tähän mennessä olen onnistunut kaatamaan biisoneita, karhuja, hirviä, peuroja, karibuja ja lisäksi muita pienempiä eläimiä. Silti olen vasta aloittelija. Oikeasta metsästyksestä en ole koskaan ollut kiinnostunut; taidan olla siihen hommaan liian hellämielinen.