Kuvantamiseen, josta kerroin edellisessä postauksessani, on nyt aikaa kaksi viikkoa. Sen jälkeen on vielä odotettava noin viikko ennen kuin pääsen kuulemaan tutkimuksen tulokset. Vuoden verran olen saanut odottaa milloin mitäkin operaatiota, tutkimusta ja tutkimustuloksia. Näyttää kuitenkin siltä, että odottamiseen ei koskaan totu; seuraava etappi nostaa joka kerta huolta pintaan.
Tällä kertaa huolta ja pientä pelkoa herättää se, että tuleva tutkimus osoittaisi syöpää olevan vielä jäljellä. Siinä tapauksessa hoitoja ilmeisesti jatkettaisiin ainakin 1–2 kertaa. Hoitokertojen maksimimäärä lienee kaiken kaikkiaan kahdeksan kertaa. Toinen askarruttava asia on se, miten osaan elää sen jälkeen, jos saankin terveen paperit. Kun olen sairastellut jo melko pitkään, onko minulle päässyt kehittymään sairaan identiteetti. Usein olen rukouksissani pyytänyt Jumalalta rohkeutta elää täysillä terveenä, olipa tämä aika sitten minkä mittainen tahansa.
Olen nyt ollut reilun viikon verran melko hyvässä kunnossa. Enää ei reipaskaan kävely juuri hengästytä. Olen jälleen alkanut toteuttaa tutuksi tullutta voimisteluohjelmaani. Sydämen syke on vähitellen rauhoittunut niin, että se alkaa olla jo miltei normaali. Yöunet ovat parantuneet, ja päiväunet ovat makoisia. Ruokakin on alkanut maistua, mitä on edesauttanut se, että vaimo on alkanut maustaa ruokia entistä enemmän. Ihan suoraviivaista toipuminen ei kuitenkaan ole, sillä välillä on levottomampia öitä ja rasittavampia päiviä.
Huolestuneisuutta ei tietenkään voi karkoittaa, mutta sekin on sanottava, että tähän kohtaan tuntemuksesi ovat niin hyviä kuin suinkin voi toivoa. Varmasti hieno tunne päästä harrastamaan liikuntaa pitkästä aikaa entiseen tapaan! Liittämäsi kuva kokoaa hienosti kirjoittamaasi. Luottamusta!
VastaaPoistaKiitos Marfta kannustavasta ja valoisasta kommentistasi!
VastaaPoistaHienosti etenee toipumisesi, rasituksilta tuskin voi vieläkään täysin välttyä, mutta tuskinpa mitään takapakkiakaan on luvassa. Paljon ehtii vuodessakin tapahtua. Jo vain, odottavan aika tuppaa olemaan pitkä. Jos hoitovaste on osittainen, voi se silti olla hyvä. Ei ainakaan ole syöpä lisääntymään päässyt ja toivottavasti ei sellaista pääsisi tapahtumaankaan, eli mahdollista, mutta epätodennäköistä. Sairaan identiteetistä: jos yrittäisit ajatella, että sinulla on sairaus, mutta sinä et ole sairaus, sairaudet vaihtelevat, lievittyvät, pahenevat, pysähtyvät, jopa paranevat. Mikäli terveen paperit, niin sitten selviytyjän syyllisyyden sijaan rohkeutta ja kiitollisuutta kehiin, olet kaiken hyvän ansainnut.
VastaaPoistaKiitos, nimetön ystävä, ymmärtäväisestä ja rohkaisevasta viestistäsi!
PoistaOli mukavaa lukea viimeistä blogiasi. Toivotaan, että tauti on voitettu ja terveys palaa ennalleen tai jopa aiempaa paremmaksi. Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Liikunnan iloa Pentti.
VastaaPoistaKiitos, Tarja! Toivotaan, että käy niin kuin sanoit.
VastaaPoista