Näin saadaan selville, onko kyseessä hitaasti etenevä follikulaarinen syöpämuoto vai aggressiivinen syöpämuoto. Lääkäri piti ensin mainittua todennäköisempänä, sillä syövän sytostaattihoitojen päättymisestä on jo yli neljä vuotta. Mutta varmuutta ei ole ennen kuin todistetaan... Toivon ja rukoilen parasta; tehköön Herra joka tapauksessa niin kuin hyväksi näkee.
Parisen viikkoa sitten huomasin, että niskaani oli kasvanut jonkinlainen nystyrä, pieni patti. Mietin muutamia päiviä, mistä se olisi tullut. Olinko saanut siihen jossain vaiheessa osumaa vai mistä oli kyse. Lopulta päätin ottaa yhteyttä syöpäpolille; olivathan he kehottaneet ottamaan yhteyttä, jos jotakin poikkeavaa ilmenee. Sain ajan lääkärin vastaaontolle, ja kävin siellä eilen.
Nuori naislääkäri kyseli vointia ja tunnusteli sitten kriittisiä paikkoja. Mitään hälyttävää ei tuota pattia lukuun ottamatta tuntunut löytyvän. Hän arveli, että follikulaarinen lymfooma on ilmoittanut taas olemassaolostaan. Tämä syöpämuotohan on luonteeltaan krooninen. Se voi olla pitkäänkin hiljaa, kunnes se taas aktivoituu. Onneksi se on kuitenkin suhteellisen helposti hoidettavissa.
Jatkotoimena lääkäri määräsi TT-kuvauksen, joka tehdään ensi viikon torstaina eli 20.3. Tulosten tultua mietitään, mitä seuraavaksi tehdään: otetaanko näytepala, hoidetaanko sädehoidolla vai jäädäänkö seuraamaan tilannetta. Lääkärin vastaanotto on tiistaina 25. tätä kuuta.
Viime postauksestani on aikaa liki tasan vuosi. Olen ollut oikein hyvässä kunnossa, tehnyt kävelylenkkejä päivittäin, käynyt kolmisen kertaa viikossa kuntosalilla ja pelannut kerran viikossa sulkapalloa - silloin kun sali on ollut vapaana.
Henkisesti on aika raskasta aloittaa taas kaikki ikään kuin alusta. Toisaalta ajattelen niin, että on hyvä olla hoidon piirissä; sittenpähän saan tietää, mikä todellinen tilanne on. Uskon, että päiväni ovat Jumalan käsissä ja että tälläkin vaiheella on jokin merkitys hänen suunnitelmassaan minun parhaakseni.
